28.2.2009

Kontiolahdella kisattiin tänään yhteislähdön SM-kilpailut. Kisoihin harjoittelu onnistui hyvin ja kunto oli mukavassa nousussa. Kisahommissa tämä treeni ei ikävä kyllä näkynyt. 

 Nyt muutama tunti kisan jälkeen alkaa kisan analyysi olla omassa mielessä tehty. Oma suoritus lähti kohtalaisen hyvin liikkeelle ja ensimmäinen kierros oli hiihdollisesti helppo. Samoin ensimmäisen ammunnan yksi sakko piti minut hyvin kärkiporukoissa, kun kaikille tuli sakkoja. Myös toinen hiihtolenkki oli rentoa hiihtoa ja toisen makuun yhden sakon jälkeen olin viides ja ero hopeaan oli vielä ihan kohtalainen. Ainoastaan Puurunen oli karannut hyvän ammunnan ja hiihdon ansiosta meiltä muilta. Ensimmäinen pysty oli sitten osaltani vaikea. Hiihtolenkillä saavutettu hyvä asema ei tuonut rauhaa ammuntaan, vaan hätäilin ensimmäisen ja viimeisen laukauksen ohi. Siinä jäin letkasta, jossa olin ollut noin 20sekuntia. Tämän eron kurominen pienemmäksi oli tavoitteena toiseksi viimeisellä kierroksella, että minulla olisi vielä pieni mahdollisuus mitalitaisteluun. Täysillä hiihtäminen ei kuitenkaan tuottanut toivottua tulosta ja ampumapaikalle tullessa jouduin kuulemaan, että muilla oli tullut nolla-ammuntoja. Omassa ammunnassani olin lisäksi niin väsynyt, että en saanut hommaa enää haltuun. Tuloksena katastrofi ja kolme sakkoa. Näin oli kisa mielessäni käyty ja hiihdin maaliin pitäen sijoitukseni.

Kisa oli osaltani melkoinen pettymys. Uudet sukset toimivat hyvin, olin mukana mitalitaistelussa makuuammuntojen jälkeen, mutta sitten homma hajosi käsiin. Peiliin katsominen on tähän ainoa lääke ja jos jotain hyvää pitää epäonnistumisesta hakea, niin ainakin se lisää taistelutahtoa talven viimeisiin kisoihin.  Eipä tässä muuta, kun palauttelua ja huomenna lenkille.